Ikuinen kaipuu pilvien läpi aurinkoon

Doris Saalits on omistanut aikuisen elämänsä lentämiselle. Virolaisnaisen kuukaudesta kolme viikkoa kuluvat kotikaupungin ja kotimaan ulkopuolella. Mikä vetää taivaalle?

- Motivaatio työhön löytyy jostain hyvin syvältä, perimmäisestä vapauden tunteesta ja halusta, kuvailee Airestin pääkapteeni Doris Saalits.

Aamukuudelta ylös hotellissa, puoli seitsemältä kentälle. Kone lähtee kohti Helsinkiä puoli kahdeksalta. Päivä Helsingissä, illalla takaisin kohti Porin kenttää. Porissa takaisin hotelliin. Tätä kiertoa kolme viikkoa putkeen, kunnes on viikko vapaata kotikonnuilla. Tai lähes vapaata: toimistotöitä ja hallinnollista työtä on luvassa sielläkin. Viikon jälkeen seuraavaan kohteeseen ja kolmen viikon kierto alulle.

Tällaista elämää 30-vuotias tallinnalainen Doris Saalits on elänyt jo useamman vuoden ajan. Nyt naisen tehtävänä on Airest-yhtiön päälentäjä, chief pilot. Tämän lisäksi asema on vakiintunut sen verran, että naisen vastuulla on myös muiden lentäjien koulutus. Airestin palveluksessa nainen on työskennellyt nyt kolmen vuoden ajan.

– Ajattelen niin, että pitää ottaa kiinni mahdollisuuksista. On elettävä hetkessä, keskityttävä olennaiseen ja oltava miettimättä asioita, joihin ei itse pysty vaikuttamaan, Saalits pohtii porilaisen hotellin alakerrassa.

Virolainen Airest hoitaa paljon muitakin eurooppalaisia lentoyhteyksiä kuin Porin ja Helsingin välisen matkan. Saalits kertoilee kohteista, jotka ovat tulleet hänelle tutuksi ammatin kautta. Välillä pakataan laukut ja vietetään viikkoja Saksassa, välillä Ruotsissa, välillä Unkarissa ja Budapestissa. Suomi on naiselle erityisen mieluinen kohde. Siihen liittyy Viron historia. Kun Neuvostoliitto hajosi 1990-luvun alussa ja Baltian maat itsenäistyivät, lähtivät virolaisetkin nopeasti tutustumaan maailmaan omien rajojen ulkopuolella.

Luonteva, lähin kohde oli läntinen Suomi. Erittäin monen virolaisen mielestä.

– Tuntui siltä, että suurin piirtein kaikki virolaiset halusivat lähteä Suomeen. Oli valtava fiilis, kun tuli rajan yli ja katsoi, mitä oli tarjolla. Vapauden tunne oli huumaava ja uusi, meillä virolaisilla kaikki oli ollut siihen asti hyvin säädeltyä. Suomessa oli kauppoja, tapahtumia ja kaikenlaista elämää, tuntui kuin ison karkkikaupan ovet olisivat avautuneet, Saalits muistelee.

Tuon jälkeen Suomesta on tullut Saalitsille rakas lomakohde. Ensimmäiset muistikuvat ovat syntyneet jo varhaisessa lapsuudessa.
– Kesäisin tulimme perheen kanssa aina Suomeen. Muistelisin, että olemme käyneet maassanne varmasti ainakin kerran kesässä.

Sittemmin Suomi alkoi vaikuttaa kiehtovalta naapurimaalta myös talvella. Virossa maasto on varsin tasaista, ja lumilautailusta innostunut tyttö ei löytänyt riittävän haastavia kohteita kotimaansa rajojen sisältä.

– Sitten lähdettin Suomeen lumilautailemaan kaveriporukalla. Noistakin reissuista on paljon hienoja muistoja, Saalits muistelee.

Pori oli entuudestaan vieraampi kohde.

– Sen olen kuullut, että kaupunkilaiset tykkäävät paljon jääkiekosta.

30-vuotias Doris Saalits lentää Porin ja Helsingin väliä Airestin Saab-koneella.

Haastatteluhetkellä eletään helmikuun loppupuolta. Porin keskusta on maanantai-iltana hiljainen. Väkisinkin tulee mieleen, tuleeko nuoren naisen aika koskaan pitkäksi, iskeekö hotellikuolema?

– Työtä, työtä, työtä. Sitä minun elämäni on ollut jo vuosia. Siinä oppii väkisinkin keskittymään olennaiseen ja muistamaan rutiinit. Sillä tavoin jaksaa.

Helpolla päivätyö ei ole Saalitsille tullut. Ensin monivuotinen lentäjäkoulutus. Se maksaa Virossa maltaita, eikä aina ole takeita senkään jälkeen, vetääkö alan työmarkkina niin hyvin että koulutuksesta olisi pysyvämpään ammattiasemaan asti. Paljon poissaolopäiviä kotoa, paljon töitä. Motivaatio tämän kaiken jaksamiseen löytyy jostain hyvin syvältä, perimmäisestä vapauden tunteesta ja halusta.

– On vaikea selittää ulkopuoliselle sitä kokemusta, mikä syntyy kun lähdet huonolla säällä kentälle, astut koneeseen ja alat käynnistellä sitä kohti yläilmoja. Koko ajan ylemmäs, ylemmäs ja ylemmäs...

– Lopulta ilma alkaa muuttua kirkkaammaksi, pilvimassa väistyy ja aurinko tulee esiin pilvien takaa. Se on niin mahtava kokemus, ettei mikään.

Doris Saalits

  • 30-vuotias lentäjä ja kouluttaja.

  • Työskennellyt kolmen vuoden ajan virolaisen Airestin palveluksessa.

  • Asuu Tallinnassa.

  • Viettää ammattinsa puolesta kolme viikkoa kuukaudesta ulkomailla.

  • Harrastaa lumilautailua, liikuntaa ja luonnossa liikkumista.